Leikki tekee hyvää kaikille ja monella tavalla. Leikki rakentaa yhteisöllisyyttä, yhdistää ihmisiä ja auttaa käsittelemään erilaisia aiheita.
Lue lisää leikin merkityksestä ja tutustu leikkiin liittyvään tutkimukseen.
Tutustu myös leikin asiantuntijoiden kirjoittamiin artikkeleihin.

Leikki tekee hyvää
Leikki on universaalia. Leikkiä voi monella tavalla, yksin, kaksin tai porukalla. Leikkiä voivat kaikenikäiset ja ilman yhteistä kieltä, sillä leikki ei tunne ikärajaa eikä kieltä. Leikki on välttämätöntä lapsen emotionaaliselle, sosiaaliselle ja kognitiiviselle kehitykselle, mutta leikki on hyödyllistä myös aikuiselle.

Leikkipäivä-seminaarien tallenteet
Leikkipäiväverkosto on järjestänyt leikkiaiheisia seminaareja vuosina 2016–2023. Löydät niiden tallenteet alta. Vuosina 2024 ja 2025 on järjestetty erityisesti urheiluseuratoimijoille ja urheiluharrastusten valmentajille suunnattuja webinaareja.
Tutkimustuloksia
Tutustu leikkiin liittyvään tutkimukseen. Jos haluat vinkata aiheeseen liittyvästä tutkimuksesta, voit ottaa meihin yhteyttä.
Tutkimusartikkelissa osoitetaan, miten sairaanhoitajan asettuminen leikin ulkopuoliseksi lapsen toiminnan kontrolloijaksi estää lasta tulemasta kuulluksi, kun taas tasavertaisen leikkijän rooliin asettuminen ja dialoginen vuorovaikutus mahdollistavat lapsen toimijuuden toteutumisen. Väitöskirjassa leikkiä käsitellään lapsen oikeuksien näkökulmasta ja vuorovaikutuksen keinona niidenkin lasten kanssa, jotka eivät kommunikoi puheella.
Linkki tutkimusartikkeliin: https://sjdr.se/articles/10.16993/sjdr.790
Suomenkielinen lyhennelmä tutkimusartikkelista: https://leikkipaiva.fi/samaan-veneeseen-paasysta-neuvottelemassa-vammaisen-lapsen-toimijuuden-toteutuminen-leikkivuorovaikutuksessa/
Linkki väitöskirjaan: https://kohtaamistaito.net/vaitoskirja/
Lapsi oppii kaiken aikaa joka paikassa. Oppimisympäristöjä ovat sekä fyysiset paikat, kuten päiväkoti, koulu tai oma koti, mutta myös muunlaiset ympäristöt, kuten digitaaliset pelit tai televisio-ohjelmat.
Lapsuuden moninaiset ympäristöt on Helsingin yliopiston varhaiskasvatuksen maisteriopiskelijoiden tekemä ohje- ja vinkkipaketti varhaiskasvatusikäisten lasten vanhemmille. Tekstissä tarkastellaan varhaislapsuuden leikkiympäristöjä psyykkisestä ja sosiaalisesta näkökulmasta ja tarkastellaan mediaa leikin ja yhteisen toiminnan kohteena. Tavoitteena on tarjota lapselle kokemus tunteesta, jossa hänellä on mahdollisuus vaikuttaa oppimisympäristössä yhdessä luotuihin päätöksiin.
Osallistumalla lapsen kanssa leikkiin, aikuisen ja lapsen yhteisestä leikistä muodostuu jaettu leikki eli leikkimaailma. Lisäksi aikuisen osallistuminen rikastuttaa ja monipuolistaa leikkiä. Aikuisen tuella lapsi oppii muun muassa leikkitaitoja, ja silloin leikit myös onnistuvat paremmin ja ovat pitkäkestoisempia.
Leikitään yhdessä – Vi leker tilsammans -artikkelissa Helsingin yliopiston varhaiskasvatuksen maisteriopiskelijat avaavat kotona lasten kanssa oleville vanhemmille näkökulmia lasten leikin tukemisesta ja leikkitaitojen harjoittelusta kotona. Teksti yhdistelee tutkimustietoa, varhaiskasvatuksen käytäntöjä ja leikkivinkkejä perhearkeen.
Tämä pandemianaikaista leikkiä tarkasteleva katsausartikkeli käsittelee kansainväliseksi ilmiöksi muodostunutta nallejahtia keskittyen analysoimaan leikin muotoa Suomen näkökulmasta käsin. Maaliskuun 2020 alkupuolella suomalaiset ryhtyivät asettamaan nalleja kotiensa ikkunoihin ohikulkijoita ilahduttaakseen.
Katsausartikkelissa todetaan, miten mielikuvitus, osallistavuus ja yhteisöllisyys nivoutuvat tärkeimmiksi nallejahtiin liittyvää leikkitoimintaa kuvaaviksi piirteiksi. Asemoimalla nallejahdin esimerkiksi pandemian aikaisesta ylisukupolvisesta leikkitoiminnasta, katsausartikkeli osoittaa poikkeusolojen ehdollistamaan leluleikkiin kuuluvan kaksi merkittävää sosiaalista etäisyyttä umpeen kurovaa tekijää: leikin digiloikan herättämän neuvokkuuden ja leikillisen resilienssin, jonka voimin leikitään yhdessä ja yhteisen hyvän puolesta fyysisen eristäytymisen tuomien haasteiden vaikutusta vastaan.
Eri ikäiset lapset leikkivät erilaisia leikkejä. Tähän vaikuttavat niin lasten intressit, lasten kehitys, pedagogiset toimintatavat kuin oppimisympäristökin. Vuoden 2019 aikana olemme keränneet yli 30 000 havaintoa lasten toiminnasta. Havainnot on tehty satunnaisotannalla kaikesta varhaiskasvatustoiminnasta kello 8:00−16:00 välisen ajan. Otanta kattaa melkein puolet Suomen päiväkotien toiminnasta, joskin maaseutu ja Pohjois-Suomi ovat vähemmän edustettuna. Laaja otanta antaa kattavan kuvan siitä, mitä eri-ikäiset lapset leikkivät.
Tutkimuksen lähtökohta on joukkoon kuuluminen ja vuorovaikutus, jotka nähdään ihmisen myötäsyntyisinä tarpeina. Kuulumisen ja osallisuuden kokemus on myös inklusiivisen kasvatuksen ydintä. Yhteiseen toimintaan liittyminen tai yhdessä leikkiminen ei kuitenkaan ole aina yksiselitteistä. Aikuisen pedagoginen rooli vertaisvuorovaikutuksen vahvistamisessa on oleellisen tärkeä.
Tutkimus käsittelee alle 3-vuotiaille lapsille suunnattua varhaiskasvatusta lasten keskinäisen sekä aikuisten ja lasten välisen leikin näkökulmasta. Erityisenä mielenkiinnon kohteena ovat leikilliset kohtaamiset, joissa aikuinen aktiivisesti osallistuu leikkiin useamman lapsen kanssa.
Millainen on aikuisen rooli lasten leikissä, mitä aikuinen voi tehdä lasten leikin hyväksi, tarvitsevatko aikuiset ja lapset myös yhteisiä leikkikokemuksia? Muun muassa näiden kysymysten äärelle syventyy Tarinasta leikiksi –Tarinallisen leikin käsikirja, joka antaa varhaiskasvatuksen alan ammattilaisille konkreettisia vinkkejä lasten leikin havainnoimiseen, leikkiin osallistumiseen ja leikin rikastuttamiseen. Käsikirja lähestyy leikkiä tarinallisen leikin käytäntöjen näkökulmasta, mutta vinkkejä voidaan soveltaa myös yleisemmin lasten ja aikuisten leikillisiin kohtaamisiin.
Tarinallisen leikin käsikirja syntyi Tarinalliset oppimisympäristöt leikissä ja oppimisessa -hankkeessa (Narrative environments for play and learning). Erasmus+ -rahoitteista hanketta koordinoi Liettuan pedagoginen yliopisto ja se toteutettiin yhteistyössä Suomen, Puolan, Iso-Britannian ja Liettuan kanssa. Suomesta hankkeessa mukana olivat Helsingin yliopiston Kasvatustieteellinen tiedekunta ja Kaivokselan päivähoitoyksikkö.
